Timo on jäänyt kiinni koulun pihalle viikonloppuna särkemästään kaljapullosta. Aluksi Timo yrittää kieltää tekonsa. Selvitessä, että teolla on silminnäkijä, hän kuitenkin sanoo: “No saatoinhan se olla minä. En minä muista.”
Opettaja antaa Timolle myönteistä palautetta: “Hyvä kun myönnät. Siitä on sinulle hyötyä. Sinua arvostetaan, jos otat teostasi vastuun.”
“Miten niin, minähän saan siitä vaan lisää jälki-istuntoa?”, kysyy Timo hölmistyneenä, johon opettaja vastaa että: “Voi olla, että et saa jälki-istuntoa lainkaan, jos otat teostasi vastuun.”
“Mitä se sitten tarkoittaa, että ottaa vastuun? Sitäkö, että myöntää? Senhän minä tein jo. Riittääkö se muka?”, Timo jatkaa.
“No ei ihan, mutta se on jo hyvä alku. Sen lisäksi sinun pitäisi vielä osata selittää, miksi tekosi oli väärin sekä osata pyytää anteeksi”, kertoo opettaja Timolle.

“Kyllä minä sen tiedän, miksi se oli väärin. Voin selittää vaikka heti.”, toteaa Timo innostuneena.
“Hyvä", kehuu opettaja jatkaen, "Arvelinkin, että siitä sinä selviät hyvin. Saat vastata myöhemmin tarkemmin, mutta sano nyt jo yksi syy, miksi se, mitä teit, oli väärin.”
Timo toteaa välittömästi, ett ä: “No siksi, että niistä siruista voi tulla haava jonkun jalkaan.”
“Aivan. Tai käteen, jos sattuu kaatumaan. Mutta voit tehdä kohta pidemmän luettelon kaikista niistä syistä, miksi pullojen rikkominen koulun pihalle on väärin, jos vain haluat tehdä tämän kunnolla. Sen jälkeen voitaisiin yhdessä miettiä, keneltä kaikilta sinun pitäisi pyytää tekoasi anteeksi.”, selittää opettaja Timolle.

“Pitääkös mun pyytää reksiltä anteeksi vai?”, kysyy Timo.
“En oikein tiedä, onko siinä mitään järkeä pyytää häneltä anteeksi, kun hän on niin harvoin edes siellä pihalla.", toteaa opettaja jatkaen: "Sinun pitäisi varmaan pyytää anteeksi oppilailta.”
“Ai jokaiselta erikseen!?”, huudahtaa Timo hölmistyneenä.
“Tavallaan. Jos panisit vaikka sellaisen pienen anteeksipyynnön ilmoitustaululle, ellet sitten halua pyytää anteeksi kouluradion välityksellä.”, selittää opettaja.
“En kyllä varmaan rupea kouluradiossa esiintymään.", vastaa Timo välittömästi, mutta suostuu kuitenkin opettajan ehdotukseen toteamalla, että: "Voisin minä ehkä jonkun lapun rustata ilmoitustaululle. Voisin vaikka piirtää siihen rikkinäisen kaljapullon kuvan ja kirjoittaa alle “sorry”.

“Kuulostaa hyvältä. Mutta anteeksipyyntö ei varmaan ihan yksin riitä. Sinun pitäisi varmaan vielä jotenkin hyvittää tekosi.”, ehdottaa opettaja.
“Minä voin kerätä ne sirpaleet sieltä. Riittääkö se?”, kysyy Timo innoissaan.
“Se on hyvä ehdotus. Saat tehdä sen heti tämän keskustelun jälkeen, mutta sekään ei ehkä ihan riitä. Sinä voisit lisäksi puhua talonmiehen kanssa siitä, miten voisit auttaa häntä pihan kunnossapidossa. Jos vaikka viikon ajan auttaisit häntä, niin ehkä se riittäisi. Voimme puhua hänen kanssaan huomenna.”, opettaja ehdottaa.
“No, onko se sitten sillä selv ä?”, kysyy Timo hieman epäröiden.

“Ei ihan.", vastaa opettaja todeten: "Sinun täytyisi vielä luvata, ettet tee tällaista toiste.”
“Minä lupaan.”, sanoo Timo välittömästi.
“Hyvä. Mutta miten me voimme luottaa siihen, että pidät lupauksesi? Olet kuulemma luvannut ennenkin, etkä ole pitänyt lupauksiasi.”, opettaja muistuttaa.
“Mutta nyt minä pidän.”, vakuuttaa Timo.
“Kuulostaa hyvältä, mutta jos haluat luvata oikein kunnolla, niin sovitaan jo nyt, mitä tehdään, jos kuitenkin jonakin päivänä teet uudestaan jotakin tällaista.”, ehdottaa opettaja.
“Sovitaan vaan. Ihan sama.”, suostuu Timo.
“Ok, mitä sovitaan? Mitä tapahtuu, jos vielä kerran sotket koulun pihaa?”, kysyy opettaja Timolta, joka vastaa: “Minä menen jälki-istuntoon.”
“Ei kuulosta yhtään hyvältä. Olet niin tottunut jälki-istuntoon, että sillä ei ole mitään ehkäisevää vaikutusta. Eikö keksittäisi jotakin fiksumpaa. Voisit vaikka kysyä luokkatovereiltasi, mitä he ehdottaisivat?”, neuvoo opettaja.

Timo tekee kuten opettaja neuvoo ja kysyy luokkatovereiltaan. Hän tulee kertomaan opettajalle saamistaan ehdotuksista: “Heillä oli ihan naurettavia ehdotuksia, mutta yksi ehdotti, että jos minä vielä kerran sotken pihaa, niin joudun tulemaan aamulla puoli seitsemältä kouluun tekemään talonmiehen kanssa lumitöitä. Minä suostuin siihen.”
“Hyvä ehdotus, mutta siitä on sovittava vanhempiesi kanssa, sillä muuten sinä nukut varmasti pommiin joka aamu, kun sinun pitäisi tulla lumitöihin.", naurahtaa opettaja ja jatkaa: "Tehdään tästä kirjallinen sopimus ja otetaan siihen äitisi allekirjoitus.”
“Otetaan vaan, mutta minä en kyllä aio joutua lumitöihin. Tehkööt talomies lumityöt, hänellehän siitä maksetaan.”, vastaa Timo varmana.
“Hyvin puhuttu." opettaja kehuu, lisäten: "Sitten on vielä yksi asia.”
“Mitä!? Eikö tämä jo riitä?”, Timo tiuskaisee.

“No kyllä tämä oikeastaan jo riittäisi, mutta jos haluat, että maineesi muuttuu, niin ehdotan, että tekisit vielä jotain sellaista, mikä hillitsisi muidenkin oppilaiden intoa hajottaa täällä koulussa paikkoja.”, rauhoittelee opettaja.
“Mitä minä muka voisin tehdä? Pitäisikö minun seistä ase kädessä vartiossa ja ampua kaikki, jotka sotkevat tai rikkovat jotakin?”, Timo tokaisee tuohtuneena.
“Jotakin sinne päin", vastaa opettaja, todeten leikillään: "Vaikka ehkä turvallisuussyistä se ase olisi hyvä jättää kotiin.”
“Minulla on kyllä ilmakivääri.”, Timo kertoo, yrittäen muuttaa keskustelun aihetta.
“Niin minullakin, mutta emme puhu nyt aseista, vaan siitä, mitä sinä voisit tehdä sen eteen, että muutkaan eivät rikkoisi tai sotkisi.", muistuttaa opettaja.
“Voisin vaikka sanoa, jos näen, että joku sotkee tai rikkoo.”, Timo ehdottaa.
“Se on hyvä ehdotus, mutta se jää helposti puheeksi, jos siitä ei sovita tarkemmin. Ehdotan, että tehdään koko luokan kanssa joku koulun viihtyvyyttä edistävä projekti, jossa sinulle tulee joku tärkeä tehtävä. Onko ok?”, kysyy opettaja.
“On. Tosi siisti ehdotus.”, vastaa Timo innostuneena.