Lapsilla ja nuorilla on taipumus kieltää tekonsa, jos he eivät ymmärrä, että myöntämisestä on heille hyötyä.

Rohkaise oppilasta myöntämään tekonsa. Jos hän kieltää tekonsa, selvitä mitä seurauksia hän pelkää myöntämisestä olevan. Yritä ymmärtää hänen pelkoaan ja auttaa häntä huomaamaan, että myöntäminen ja vastuun ottaminen on kuitenkin kaikkien kannalta parempi vaihtoehto kuin teon kieltäminen.

Oppilas: En se minä ollut ja sitä paitsi oli siinä muitakin.
Opettaja: Olisiko se paha asia, jos kävisi ilmi, että sinä olit siinä mukana?
Oppilas: Olisi tietenkin.
Opettaja: Kuinka niin? Mitä siitä sitten seuraisi?
Oppilas: Muutkin joutuisivat kiinni ja minua syytettäisiin vasikoimisesta.
Opettaja: Ymmärrän, että haluat suojella kavereitasi. Ei ihme, että sinun ei tee mieli myöntää. Mutta minä luulen, että jos sinä myönnät niin se voi olla muidenkin kannalta pitkällä tähtäimellä parempi vaihtoehto.
Oppilas: Miten niin?
Opettaja: Mietitäänpä yhdessä, mitä myönteisiä seurauksia voisi olla, jos sinä ja muutkin myöntäisitte sen mitä olette tehneet.
Kun oppilas on tehnyt jotain väärää, hän pyrkii usein kieltämään tekonsa. Kieltäminen johtuu siitä, että oppilas pelkää paljastumisen johtavan hänen kannaltaan epäedullisiin seurauksiin. Myöntämistä voidaan edistää sillä, että oppilasta ei painosteta myöntämään vaan hänen kanssaan keskustellaan siitä, mitä hän kuvittelee olevan seurauksena myöntämisestä.
Kun oppilas kertoo, mitä hän kuvittelee myöntämisestä seuraavan, on opettajan mahdollista ymmärtää, miksi hän kieltää tekonsa. Kun opettaja vielä lisäksi ilmaisee ymmärtävänsä nyt, tätä taustaa vasten, hyvin sen, että oppilaan ei ole helppo myöntää tekoaan, opettaja voi ryhtyä keskustelemaan oppilaan kanssa hänen peloistaan. Jotkut peloista osoittautuvat kenties turhiksi, toiset ehkä liioitelluiksi. Kun lisäksi keskustellaan myös myöntämisen ja vastuun ottamisen hyödyistä, on mahdollista, että myös oppilas alkaa nähdä myöntämisen kieltämistä parempana vaihtoehtona.

Myöntäminen on ensimmäinen askel vastuun ottamisesta. Se on portti, joka avaa mahdollisuuden oppilaalle samalla sekä sovittaa tekemänsä vääryyden että korjata maineensa.

Myöntäminen voidaan mieltää prosessiksi, jossa on useita vaiheita. Varovainen ja tunnusteleva myöntäminen muuttuu vaiheittain avoimeksi ja rehelliseksi.

Alussa oppilas ei ehkä lainkaan myönnä tekoaan, mutta hän saattaa suostua keskustelemaan tapahtuneesta ja olla valmis pohtimaan siitä, mitä hänelle seuraisi, jos hän myöntäisi. Seuraavassa vaiheessa oppilas saattaa kahden kesken jo myöntää tapahtuneen, mutta ei halua puhua yksityiskohdista. Viimein hän saattaa suostua keskustelemaan yksityiskohtaisesti tapahtuneesta. Täydellisestä myöntämisestä voidaan kuitenkin puhua vasta, kun asianomainen on valmis puhumaan avoimesti myös isommassakin porukassa.

Oppilasta voidaan auttaa myöntämään rikkomuksensa keskustelemalla hänen kanssaan myöntämisen seurauksista. Myöntäminen on oppilaalle huomattavasti helpompaa, jos hän näkee edessään mielekkään ulospääsytien, jollainen tässä kirjassa kuvattu vastuunportaat menetelmä on parhaimmillaan.

Esimerkki
Poika oli ollut poissa koulusta ja tuonut opettajalle äitinsä allekirjoituksella varustetun lapun, jossa luki, että poika oli ollut sairas. Opettaja tapasi äidin. Ilmeni, että äiti ei ollut kirjoittanut nimeään mihinkään lappuun, eikä hänellä myöskään ollut tietoa mistään sairastelusta ja koulusta poissaolosta. Opettajan puhuessa asiasta poika kiisti väärentäneensä äitinsä nimen ja sanoi, että äiti on varmasti unohtanut laittaneensa lapun. Sen sijaan, että opettaja olisi yrittänyt osoittaa pojan valehtelevan hän alkoi kysellä pojalta, mitä hän luuli seuraavan, jos ilmenisi että hän on väärentänyt lappuun äitinsä nimen. Keskustelussa selvisi pojan pelkäävän, että asiasta ilmoitettaisiin kotiin, vanhemmat pettyisivät ja että rangaistukseksi hän menettäisi moponsa. Opettaja keskusteli pojan kanssa rauhallisesti eri vaihtoehdoista punniten myöntämisen ja kiistämisen haittoja sekä hyötyjä. Kun pojalle selvisi, että asiasta ilmoitettaisiin kotiin joka tapauksessa, hän tuli lopulta siihen tulokseen, että hänen kannattaisi ottaa itse asia puheeksi ensin äitinsä ja sen jälkeen viel ä isänsäkin kanssa.

Seuraava askel
Oppilas voi suostua myöntämään tekonsa ymmärtämättä kuitenkaan tehneensä mitään väärää. Siksi on tärkeätä, että myöntäessään tekonsa oppilas myös osoittaa ymmärtävänsä tekonsa seuraukset.

PALAA LÄHTÖSIVULLE